Kullervo, Marko Raassina

Pitkästä aikaa tartuin kirjastossa sarjakuvaan. Muutaman kerran olen aikaisemmin tämän ympärillä kaarrellut ja kierrellyt, mutta vasta nyt siihen tuli tarrattua kiinni. Ja hyvä niin!!

Sarjakuva seikkailee Kalevalan maailmassa, omaperäisesti ja kekseliäästi. Useamman kerran huomasin itsekseni hekottelevan ja jäävän lukemaan kohtauksia uudestaan. 

Kullervo on yksi Kalevalan ehkä traagisin hahmo ja voisi olettaa hänestä kertovan tarinan olevan vähintäänkin synkkä. Mutta sitä tämä ei ole, vaikka tapahtumissa viedään lukija/katsoja murheen alhoihin useaan kertaan, niin silti Marko Raassina on kuvituksellaan ja kirjoituksellaan saanut teokseen itseironian ja tumman huumorin tuomaa valovoimaisuutta. 

Tykkään todella paljon Raassinan tyylistä piirtää, se on mukavan selkeää ja humoristista tavalla joka vetoaa tällaiseen hiukan vinksahtaneseen mieleen. Siihen päälle vielä oivaltavat ja piirroksia tukevat tekstit, niin avot!! 

Nyt täytyy metsästää muut Raassinan piirtämät teokset. Oli muuten hiukan haasteellista löytää kaverista tarkempaa infoa netin kautta. Arktisen Banaanin kautta tuli jotain, mutta jäin kaipaamaan wikipedian tyylistä koostetta häiskän teoksista ja saavutuksista. Onko kellään teillä enempää infoa Raassinasta, missä hänen sarjakuviaan on julkaistu ja jne?

Missä lukea?

- Itse kahlasin vessassa tämän läpi

- Kannattaa myös huomioida talon muut asukit jos toteutat saman

Lukema: 10/10, huumori ja piirrosjälki osui ja upposi :D

Kirjailija/piirtäjä: Marko Raassina
Teos: Kullervo
Kustantamo: Arktinen Banaani
Sivut: 71
Julkaisuvuosi:.2016

Mitä kesällä tapahtuu?

Hiukan on hiljaista ollut nyt lukurintamalla. Johanna Valkaman Itämeren Auria on edelleen luettavana, eikä johdu kirjasta oma saamattomuus bloggailun suhteen :D Hengittelen hetken ja mietin uusia strategioita somettamisen suhteen..

Aurinko viettelee, se vie rannalle, mökille, rentoutumaan ja olemaan vaan. Ei mahda mitään. Vaikka halu kirjoittaa, lukea ja bloggailla on kova, niin halusin antaa itselleni hetken aikaa hengähtää. Parin viikon kuluttua lähtee melkoinen 8 viikon työputki päälle, joten otan nyt vähän rauhallisemmin.

Päivityksiä kyllä tulee, mutta koitan nyt saada rakennettua jonkin mahdollisimman vähän energiaa vievän tavan bloggailla, facettaa, instailla, snäppäillä, vloggailla ja twiittailla pitkien kesätyötuntien välissä.

Mutta on sitä jotain ehditty tehdä:

Vloggailu on yllättävän mielenkiintoista puuhaa. Ihan jo miettiminen siinä miten rakennat videon, onko sillä jokin juoni vai kuinka haluat tuoda asiat esille, on kivasti pähkäilemistä :D Kuvaan tällä hetkellä kännykällä ja editoin videon koneella ennen Youtubeen lataamista. Harmittaa vaan tuo kännykän "muka HD-laatu". Paskat, ihan kuin olisi perunalla kuvattu XD

Niin ja jos jollain teistä on snäpchätti, niin lisäillään toisemme sinne! Eikös vaan?!? Minä heilun siellä nimellä Lukucorneri :) En itsekään sitä vielä oikein osaa käyttää, mutta uskoisin tuon olevan yksi mahdollisuus nostaa lukemista esiin nuorten keskuudesssa! Lyhyiden videoiden teko on sitä paitsi mielikuvitusta treenaavaa hommaa, jos sen niin haluaa ottaa.

Mutta heippa vaan ja heiluen kesään!! Törmäillään somessa ja jos minut livenä näkee niin juttusille vaan :)

Enkelten Verta, Johanna Sinisalo

Enkelten Verta. Kirpparilta, 2€!! Siis kirja, ei koirat. Elämäni ensimmäinen Johanna Sinisalo. muttei varmaan viimeinen. 

Enkelten Verta on teknisesti rakennettu minun makuun oikein mainiosti. Luvut ovat lyhyitä ja "blogi" teksit katkoo kivasti rakenteellaan perustekstiä. Juoni lähtee rullaamaan heti, eikä Sinisalo jaarittele alkuun mitään turhia. Hyvä niin, koska en ymmärrä pitkiä ja hemmetin tylsiä alkuja joita lukiessa toivoo vain kirjan oikeasti alkavan. Pisteet Johannalle!

Mutta oli tämä pieni hyppäys pois viime aikaisten luettujen kirjojen genrestä. Joten hetki meni päästä makustelemaan kirjoittajan tyyliä ja sopeutua "reaalimaailmaan". Enkelten Veressä on fantasiaan/sf vivahtavia tekijöitä, jotka sekoitetaan taustalta heikosti kumpuavaan dystopiaan ja pyöräytetään hunajalusikalla kevyesti hienoiseen jännitykseen. Lisätään siihen vielä Johanna pohtivan oivaltava tyyli kirjoittaa, niin kirjasta alkaakin löytyä ainekset hyvään iltalukemiseen.

Mehiläisten tarhaamisesta:

Miekkonen kohautti olkapaiätään ja levitti käsiään.

"Verratkaa sitä ihmisiin - te olisitte raataneet koko kesän kasvattamalla talvivarastoja henkenne pitimiksi, teillä olisis aittoja täynnä kultaista viljaa, aumat pullistelevat meheviä juureksia, kellarit makoisia hilloja ja hedelmiä, liitereissä on mottikaupalla koivuhalkoa. Ja sitten yhtenä päivänä, syksyn lähetyessä, vain tulisi suuri käsi joka kaappaisi ne kaikki itselleen ja laittaisi tilalle ruokakomeroon tikkuista pettua ja liiteriin märkiä risuja, joiden avulla juuri ja juuri nälkään kuolematta ja paleltumatta osa perheestä ja suvusta selviäisiyli ankaran ja koettelevan talven, ja sitten kevään koittaessa te taas alkaisitte saman turhan uurastuksen, koska ette osaisi muutakaan tehdä. Minä ainakin kypsyisin ennen pitkää." 

Kirjassa Orvo, joka on mehilästen hoitaja, menettää yhtäkkiä pohjan elämältään. Tarhasta löytyy tyhjä, mehiläisten hylkäämä pesä ja Orvon poika menehtyy. Mutta miten oikein Orvo, Orvon poika ja ympäri maailmaa tapahtuvat mehiläisten katoamiset linkittyvät toisiinsa? Melkein arvasin lukiessa yhteyden, mutta en kuitenkaan :D

Surusta:

Ja silloin se taas iskee, koko painollaan, minkäänlaista armoa vailla.
Olen pitänyt sitä tunteena, joka on harmaa ja avara ja aineeton, se on kuin kostea sumu joka ympäröi joka puolelta, eikä siitä pääse eroon millään keinolla, koska se värittää ilman, sitä hengittää sisään ja ulos, sillä on oma multaisa tuoksunsa, se tunkeutuu ihon huokosiin. Olen ajatellut surun luonnetta samalla tavalla haihtuvana kuin kostea sumukin ennen pitkää haihtuu; jonakin päivänä harmaus on hitusen ohuempaa, viikkojen päästä kosteus ei enää pisarru iholle, maan aromi keventyy sieraimissa, jossain kaukana välähtää himmeä aurinko leijalevien usvariekaleiden lomasta; suru haalistuu hiljaa melankoliaksi, sitten muistoksi.

Tuo pätkä oli sellainen mistä itselle ryöpsähti muistoja omista suruista. Juuri noin ne ovat menneetkin. Ihan tismalleen noin. Tämä kohta jätti minuun syvimmän muistijäljen koko kirjasta ja myönnän, tähän kohtaan painoin hiirenkorvan.

Miksi lukea:
- Koska muutoin mehiläiset pistää ja katoaa
- Kirja ei ole turhan pitkä, oikein kiva välipala!
- Sivistät samalla itseäsi
- Koska osaat lukea, helli ja haali sitä kykyäsi!

Lukema: 7/10

Kirjailija: Johanna Sinisalo
Teos: Enkelten Verta
Kustantamo: Kustannusosakeyhtiö Teos
Sivut: 274
Julkaisuvuosi:.2011



Video:

Kirotun Maan Ritari, Erkka Leppänen

Muistan miten penskana pelattiin serkkujen kanssa kesäaikaan teltassa roolipelejä, Runequestia. Jonkun piti olla pelissä ohjaaja ja muut sai sitten pelata luomillaan hahmoilla ja koittaa selvitä hengissä seikkailuista. Mielikuvitus kukoisti ja limpparia kului hurjia määriä. Mutta voi hyvänen aika sentään miten kökköjä tarinoita meillä oli :D (Sokerihumalalla oli varmaan osansa :D)

Näin myös tuntui alkuun olevan tässäkin kokoelmassa. En tiennyt itkeä vaiko nauraa muutaman ensimmäisen tarinan aikana. Tuntui kuin pitäisin käsissäni meidän vanhoista peleistä jääneiden keskeneräisten seikkailuiden käsikirjaa. Tykästyin!

Falac Valkosuklaa, eiku Valkosulka, pahoittelut, on ritariksi kasvatettu Preadori, eli palkkasoturin kaltainen seikkailija. Kirjan kronologiseen järjestykseen laitetuissa novelleissa kuljetaan Falacin kanssa ympäri Jaconiaa ja tutustutaan samalla muutamiin muihin hahmoihin. Ryöstellään aarteita kirotusta maasta, pelastetaan neitoja, suoritetaan palkattuja tehtäviä, taistellaan, tapetaan ja kuollaan.

Hahmoihin ei saa yhteyttä, kehenkään ei synny tunnesidettä eikä juonen käänteet tunnu kovin uskottavilta/kekseliäiltä (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Tekstiä on helppo lukea, ei ole vaikeuksia ymmärtää missä mennään, mitä tehdään ja keitä seurataan.

Novellit ovat kuin raakileita. Käsikirjoituksia, hahmotelmia, pöytälaatikkoon jätettyjä keskeneräisiä tarinoita. Kirjoittamisen laatu kyllä paranee loppua kohti huomattavasti, mutta omassa mielessä verrokkeina toimivat Rothfuss, Abercrombie, Hobb ja Eddings eivät anna tälle kovinkaan paljon armoa.

Ei sillä, novellit olivat silti viihdyttäviä ja uskon kirjoittajalla olevan aineista kehittyä ja tuottaa huomattavasti laadukkaampaa tekstiä tulevaisuudessa. Meistä jokainen voi oppia ja kehittyä, halutessaan.

Suosittelen tätä silti lämpimästi kaikille kotimaisen fantasian faneille, lukekaa ja antakaa rakentavaa palautetta tekijöille. Toivottavasti päästään vielä lukemaan laadukkaampaa ja kypsempää Erkka Leppästä!!!

Miten lukea:
- Ennakkoluulottomasti
- Pilke silmäkulmassa
- Autossa ilman pahoinvointia
- Kaipaillessa Petri Hiltuselta uusia sarjakuvia

Lukema:  teknisesti 5/10, tunteellisesti 6/10, nostalgisesti 7/10

Synnintekijän tunnustus ja parannus

Olen koittanut etsiä aina silloin tällöin erilaisia kirjanmerkkejä. Häpeäkseni tunnustan taitelleeni hätäpäissäni monen kirjan sivuja hiirenkorville. Anteeksi ja nöyrimmät pahoitteluni, olen ollut tuhma poika.. Parannan tapani!

Huomasin hiirenkorvista tulleen tavan, sen enempää ajattelematta listin sivun yläkulman ja löin kannet kiinni. Enkä kuullut sivujen äänetöntä tuskan huutoa. Olin pitkään kuuro ja välinpitämätön. Nahjus ja ajattelematon. Kävelin täysin vailla tunnon tuskia kirjahyllyjen vierestä, enkä ymmärtänyt miten nuo viattomat teokset kavahtivat peloissaan taittelijaa.

"Onko nyt minun vuoroni, nytkö päiväni ovat luetut? Tuleeko minusta yksi raadelluista ja rammoista?"  

 Alitajuisesti varmaan ymmärsin mitä olin tekemässä. Mutta blokkasin tylysti varoittavat kuiskaukset mielestäni pois. Jatkoin niin kuin ennenkin..

Sitten totuus alkoi valjeta. Aloin seuraamaan Instassa ja Facessa eri julkaisuja liittyen kirjoihin, lukemiseen ja muuhun oheistoimintaan. Instasta löytyi julkaisu jossa tuomittiin jyrkin sanoin hiirenkorville taittelu. Tunsin viiltävän piston sydämessäni. Häpesin. Ja melkein samoin tein riensin rakkaiden kirjojeni luo aukaisten kaikki kesken olevat, ja silitin rumat taitokset hätäisesti pois. Huokaisin helpotuksesta. Tunsin nyt ilmapiirin keventyneen kotona ja aloin miettimään miten voisin kirjoilleni hyvittää nämä brutaalit teot. En tietenkään voisi pyyhkiä kaikkea tehtyä pois, haaleat jäljet taitoksista tulisivat aina muistuttamaan minua julmasta kohtelustani kirjoja kohtaan. Mutta jotain voisin kyllä tehdä.

Kirjanmerkkejä!!  

 Luulen nyt olevani oikealla parannuksen tiellä. Olen vilpittömästi pahoillani ja toivon raakuuden kohteideni antavan minulle ajan myötä anteeksi. Tunnen suurta helpotusta ja tyydytyksen tunnetta kirjanmerkkejä askarrellessani.

Vilpittömästi teidän:

Marko

Hiiden Valloitama Talo, Soili Piskonen-Kortelainen

Kuvaa klikkaamalla pääsee sähköisen kirjan esittelyyn Elisan E-kirjoihin

Harvemmin tulee luettua satuja, enää. Lapsena niitä meni sylikaupalla, ahmien ja niissä piehtaroiden. Nyt ne ovat jääneet taka-alalle, vaikka ammatikseni joudunkin joskus satuilemaan asiakkaille (tarjoilija, ohjelmapalveluopas). Mutta äitipä otti sitten ja teki muutamat satukirjat, sai Kirjalabyrintin kanssa sopparin ja nyt niistä on julkaistu kaksi ensimmäistä osaa!! Melko mahtavaa! 

Soilin tekemä blogi Saduntekijästä ja kirjoittamisesta

"Pienten tuulien tehtävänä oli lennätellä syksyisiä lehtiä, puhallella puista lunta ja kuivatella naruilla olevia pyykkejä sekä hätistellä piipuista nousevia savuja ylös taivaalle"

Ensimmäisessä osassa pienen Mirva tytön isä saa perinnöksi vanhan talon maalta ja he päättävät lähteä katsomaan sitä. Puuskatuuli haluaa mukaan. Perille saavuttuaan he huomaavat talon olevan täynnä markkinahyrriä ja maalattuja kukkia. Mitä ihmettä siellä oli tapahtunut?

"Yöksi Puuskatuuli pyöräytti itsensä suuren kattolampun ympärille. Tyttö ja isä nukkuivat, mutta tuuli valvoi ja mietti päivän tapahtumia. Sille tuli sellainen tunne, ettei talossa ollut kaikki aivan kohdallaan. Tuuli ei arvannut, kuinka oikeassa oli."

--------------

Olen ehkä hiukan jäävi arvostelmaan satua, mutta on silti pakko sanoa, että tykkäsin kovasti. Soili luo kevyttä, leppoisaa ja merkityksellisen arvoituksellista maailmaa lukijalle. Siellä on paljon mielenkiintoisia sivuhahmoja, kuten vaikka Unikakkiainen (unien vartija), Eteisenkummitus ja Tupatonttu. Ihme sfääreissä tuo äiti välillä liitelee :D

Kuvitus on Susan Seppälän kepeää ja hauskaa jälkeä. Joitakin yllätyksiä kuulema oli kuvituksen teossa. Äidin mielikuvat joistain hahmoista erosi jonkin verran kuvittajan omista, mutta hyvä siitä silti tuli :D

Kirjailijan ja teoksen tarkemmat esittelyt löytyvät täältä: Hiiden Valloittama Talo.

Milloin lukea:

- Kun sulla on lapsia, niin silloin kannattaa lukea

- Itseksesi pienessä krapulassa kun morkkistaa

- Sateisena sunnuntaina kun odotat uutta Game of Thronesin jaksoa

- Kun haluat hymyillä

Lukema: ?/10, voin arvioida tämän sitten kun olen sen lukenut jollekin lapselle. 

Ennen Hirttämistä, Abercrombie Joe

Pieni hetki on mennyt edellisestä postauksesta. On ollut kaiken sortin pippaloita ja härpäkkeitä ja ihan mahtavaa säätä ulkona ja laiskuutta. Ei se haittaa, elämä on ihanaa ja elämistä varten!! Ei olla sellaisia tiukkapipoja kuin tietäjä Bayaz, arkkilektori Sult tai käsittelijä Kuura. Eihän?

Abercrombie lähtee rymisyttämään ensimmäisiltä sivuilta asti, eikä anna lukijan oikein missään kohti kunnolla hengähtää. Unionin sotilaat marssitetaan sotaan pohjoisen Bethodin joukkoja vastaan. Inkvisiittori/Dagoskan ylivaljoja San dan Glokta määrätään puhdistamaan Dagoskan kaupunki ja perustamaan sille järkevä puolustus mahdollista Gurkhulista tulevaa uhkaa vastaan ja Bayaz saa kasattua omalle retkelleen melko omituisen joukon mukaansa.

Ferro:

Ehkä hivenen mielenkiintoisemman tästä osasta tekee verrattuna ensimmäiseen osaan, uuden naispuolisen hahmon tuonti kirjaan, Ferron. Melkoisen ärsyttävän oloinen muikkeli. En oikein tiennyt miten siihen suhtautua, toivon hänen kirjan edetessä hiukan muuttuvan, mutta sama v..u pää siellä oli lopussakin. Ehkä hiven pehmeyttä, mutta hyvin peiteteltynä. Erittäin mielenkiintoinen hahmo :D 

Eversti West:

Joku hahmo Tuntemattomasta Sotilaasta tulee mieleen Westistä. Ehkä sekoitus joitakin.. En saa siitä oikein kiinni. Mutta kovin tutun oloinen tuo kaveri on. Ehkä joku henkilö omalta vuodelta armeijaa? Kenties. West on ehdottomasti haljuin hahmo kirjassa, ei huonolla tavalla, mutta Westissä on vähiten kolhuja, teräviä kulmia tai raapivia pintoja. Silti hänestä kasvoi yksi niistä hahmoista, joiden kanssa kaikkein mieluiten kupin kumoaisin Agriontin yössä. 

Rudd Kolmipuu, Vainukoira, Musta Dow, Tul Duru aka Ukkospilvi ja Harding Tuima:

Ryhmä rämä jonka vastustajaksi en halua joutua. Milloinkaan, ikinä, edes unissani. Mutta näiden kavereiden seikkailuista voisi lukea vaikka ihan oman kirjan, ihan mahtavaa menoa!!! Raakaa voimaa, suorasukaista toimintaa ja perinteikkäiden arvojen kautta elämistä. UGH!!!!

Toki kirjassa on paljon muitakin tyyppejä, mutta nämä nousivat itselle tässä teoksessa parhaiten esiin. Tietysti Logen ja Glokta pysyvät edelleen suosikkeina, mutta annetaan välillä muillekin mahdollisuus :D

-------------

Tämä oli kolmas teos Abercrombielta luettavavana, eikä kyllä missään nimessä jää viimeiseksi! Tätä kirjaa lukiessa törmäsin myös ensimmäisestä, Ase Itse, kirjasta tehtyyn sarjakuvaan. Ehkä ihan vähän petyin miten sileäksi jotkin hahmot oli piirretty. Oma mielikuva esimerkiksi Gloktasta ja Logenista oli paljon ruttuisempi. Mutta ihan viihdyttäviä pätkiä olivat kuitenkin.

Ja nyt on sitten siirryttävä Lontoon murteeseen kun seuraavan kerran Abercrombien avaan.

Miten lukea:
- Viivytellen, hitaasti ja ahmien
- Arkista elämää vältellen
- Herätessä, päivällä, autossa, sohvalla, nukkuessa, silloin kun nainen laittaa ruokaa..
- Vessassa

Lukema: 10/10

Kirjailija: Abercrombie Joe
Teos: Ennen Hirttämistä
Kustantamo: Kustannusosakeyhtiö Kirjava
Sivut: 494
Kirjasarja: Ensimmäinen Laki, osa 2.