Gene Wolfe, Kiduttajan Varjo, 1980

Nyt hujahti tältä hattarapäältä yli Gene Wolfen  Kiduttajan Varjo. Teksti on maalailevaa, enkä kyllä itse päässyt alkusivelyjä syvemmällä tähän. Ei riitä kapasiteetti mun kovalevyssä (yhtenä iltana oli ehkä liikaa rommia huivissa..)

Luin jostain, että tämä kirja olisi allegorisen tarinankerronnan taidonnäyte ja tieteiskirjallisuuden kiistaton klassikkoa. Niin, se tais olla takakannessa. Jep.

Itse tarinan aihio on kyllä erittäin mielenkiintoinen, päästään kiduttajan päähän ja seurataan nuoren miehen (taas, aika yleinen on tämä kasvutarina) kehittymistä oppipojasta ylös päin. Tarinassa vilahtaa myös tissit, mikä on aina itseäni viehättänyt kovinkin suuresti. Mutta sitä allegoriaa, siitä tuli jotenkin liian raskasta. Ei mitenkään huonosti kirjoitettu, mutta tyyli ei nyt sitten sattunut minun mieleen.

Ehkä olen kovin yksinkertainen, mutta jätän tämän sarjan lukemisen tähän. Katsotaan jos vuodet toisivat joskus lisää neuronisiltoja aivoihin, niin tämäkin saattais upota paremmin.

´En sanonut että ne ajatukset olisivat kauniita, vaan suuria ja jaloja, vaikka varmasti on se on eräänlaista kauneutta. Anna kun näytän sinulle`. Hän kohotti kättäni, sujautti sen ryysyjensä alle ja painoi oikeaa rintaansa vasten. Tunsin kirsikankiinteän nipukan ja sen alla kumpareen lempeän lämmön: se oli herkkää, untuvanpehmeää ja elossa niin, että veri kohisi kiihkeästi.  ´Entä nyt?` hän kysyi. `Tein ulkoisen maailman suloisemmaksi sinulle, tuliko ajatuksistasi jalompia vai alhaisempia?´

Miten lukea:
- Hyvin hyvin keskittyneesti
- En tiiä, en lue.
- Rommi oli parempaa.

Lukema: 6/10

Rommia ja kirjaimia

En arvostele kirjaa, enkä arvostele rommia. Tuon kirjan olen kyllä lukenut, Kapina Laivalla, John Boyle, mutta Krakenia en ole maistanu. Kirjan vois kyllä lukee uudestaan ja pullon aukaista ;)

Mä mietin tuossa että minkä takia on tullu luettua niin paljon. Ja juotua. Mikä tekee lukemisesta ja juomisesta niin perhanan mukavaa, että siihen käyttää omaa vapaa-aikaa (välillä ehkä muidenkin), tunkee rahaa ja aina kun kirja/pullo on loppu, tulee tyhjä olo. Sitten sitä haluaa lisää. LISÄÄ!!

Kirjoihin pätee sama kuin hyviin viineihin/viskeihin/rommeihin. Mitä kauemmin, rakastavasti, hellien ja lämmöllä ne on valmistettu, sitä maukkaampia ne on. Nopeaan hutaistu a4 arkki tekstiä sopii lähinnä sytykkeeksi, samoin toissa päivänä käytetty kilju, silllä käynnistetään kone. Nuorempana tämä oli kovin yleistä. Vitsikirjoja ja kiljua :D Nyt vähän vanhempana luetaan jo proosaa ja huikataan vähän parempia viskejä.

Harmi sinänsä ettei holeja voi käydä lainaamassa holistosta. Kirjoja voi lainata kirjastosta. Toki kirjasto perii maksun jos palautus myöhästyy, sama vois kyllä olla holistoilla. Mikäli lainajaa ei muistakkaan mistä on holinsa lainannut, niin lähetetään muistutus ja muutaman kerran jälkeen lätkäistään sakot. Sitten vois olla niitä pikalainoja, kun on kauhee kiire ja pakko saada heti. Otappa tuosta, kaks päivää saat siinä piehtaroida. Ole hyvä. Kaukolainoina vois olla ruotsalaisia akvaviitteja tai thaimaalaista riisiviinaa (hyi s..na).

Mutta ehkä tuo kirjojen lukeminen on terveellisempää?

Nimimerkillä: Paperihaavoja ja krapulaa

Vain Puoliksi Kuningas, Joe Abercrombie, 2014

Rothfussin Tuulen Nimen ja Viisaan Miehen Pelon jälkeen Abercrombien teksti on paljon tylymmän oloista. Se runttaa, jättää krumeluurit pois ja luo yksinkertaisemman maailman lukijan silmille.

Kirjassa seurataan nuoren pojan, Yarvin, kasvamista raajarikosta ja pelokkaasta rohkeammaksi henkilöksi. Eli asetelma on melko perus, ajatellen klassista tarinan kaavaa. Yarvia talutetaan ympäri Särkyneen meren läpi erilaisten vastoinkäymisten. Siinä sivussa esitellään mielenkiintoisia hahmoja, joista osa jää hiukan valjuiksi. Mutta ei liian häiritsevästi.

En oikein tiedä jäikö minua vaivaamaan yksinkertaistaminen, vai mikä? Ja toisaalta tähän ei oikeastaan kaipaakaan mitään jaarittelua, tykkäsin Abercrombien tyylistä kirjoittaa ja viedä tarinaa eteen päin. Ehkä nyt liiaksi vertaan mielessäni tätä Rohfussiin, tälle täytyy antaa vielä aikaa.

Lukeminen oli todella helppoa, 395 sivua hurahti kahdessa illassa. Onneksi tämä on vasta ensimmäinen osa kolmesta kirjasta, joten ajan antaminen onnistuu helposti :)

Mies käyttää viikatetta ja kirvestä, hänen isänsä oli sanonut. Mies soutaa airoilla ja sitoo solmut. Ennen kaikkea mies kantaa kilpeä. Mies seisoo rivissä. Mies suojaa vierellään seisovaa miestä. Millainen mies ei pysty sellaisiin tekoihin?


Miten lukea:
- Tähän sopii taustalle Amon Amarth
- Toinen käsi housuissa, erittäinen miehisesti
- Ei haittaa vaikka himppu vahvaa olutta ois valunu leualle

Lukema: 8/10

Täältä Pohjoiseen - Sentencedin Tarina, Matti Riekki, 2016

Perkele, tuli ikävä. Nämä jätkät teki joskus 1995 lähtemättömän vaikutuksen herkän nuoren miehen sydämeen. Tenkulan viiltävän kauniit soinnut, Lopakan lämpöisen tummat sanoitukset, Jarvan ja myöhemmin Laihialan rapsakan karkeahko laulu.. Unohtamatta Rantaa ja Kukkohovia. Jotain ihan helvetin maagista tässä bändissä oli, on. 

Riekki on koonnut/kirjoittanut raa´an, keskeneräisen, kiillottamattoman, anteeksi pyytämättömän kirjan bändistä jota voisin kuvailla myös samoin adjektiivein. Ihanan rosoista tekstiä!!! Kirjassa käydään läpi nimensä mukaisesti Sentencedin tarina, mikä on todella mielenkiintoinen, iloinen, surullinen, koominen, valaiseva.

Vuosi 2004

  "Ollaan Ilosaaren päälavalla, ja laulaja vaan lähtee pois", Sami Lopakka muistelee. "Kuuluu vaan, että `ei jumalauta, antaa olla` ja mikki kopsahtaa lattiaan."
   Bändin onneksi meneillään oleva setti oli jo loppupuolella, joten katastrofi ei ollut pahin mahdollinen. Vaihtoehdot epäuskoisen yleisön edessä olivat joka tapauksessa vähissä.
  "Me soitettiin `Excuse Me While I Kill Myself`loppuun ja sittenkin vielä ootettiin, tulisko Ville takaisin. Ei se tullu." Lopakka sanoo. "Yleisö katto, että mitä ihimettä siellä tapahtuu ja me kateltiin toisiamme, että ei se vaan tuu. Ei siinä auttanu ku ottaa kitarat kaulasta ja painua helevettiin."   

Olin tuolla keikalla, muistan tilanteen ja muistan miten tyrmistynyt oli. Miten vittu se voi tehä tollasen tempun, miten se voi vaan lähtee pois kesken keikan!! Eikä kuulunu mitään selityksiä. Aattelin, että melko urpo äijä tuo Laihia on, ihme kusipää. Meni jonkun aikaa kun seuraavan kerran kuuntelin Sentencediä. Mutta kiitos tämän kirjan, nyt ymmärrän mitä tuolla tapahtu, mitkä asiat johti tuohon keikan keskeyttämiseen.

Kirja avaa melko paljon silmiä bändin suhteen, tuntuu kuin pääsisi vielä syvemmälle jätkien musiikkiin. Vaikka hautajaisista on yli kymmenen vuotta, Sentencedin musiikkii kuulostaa joka kerta yhtä raikkaalta, murheelliselta :D

Miten lukea:
- Sä kahlaat läpi koko Senkkareitten tuotannon ja itket
- Selvinpäin
- Uudestaan

Mie herkistyin. Ihan vähän salaa, pimeessä, saatoin nyyhkäistä.

Tekninen Lukema 7/10
Tunnepohjainen Lukema 12/10

SENTENCED!!!

End Of The Road:

 

Viisaan Miehen Pelko, Patrick Rothfuss

Lukukokemus oli odotuksen väärtti, ja nyt pitäs vielä venailla kolmatta osaa. Elämä on julmaa. Aivan ehdottomia ostoksia nämä, pakko saada jotenkin vieroitusoireita lievennettyä. 

Vajaa tuhat sivua vain humisi lukiessa. Yöt venyivät aamuiksi, aamut töissä viisan miehen peloiksi. Mietin Dennaa ja Felaa. Sitten Feluriania ja en vieläkään osaa päättää kuka noista naisista ois ihanin :D Denna on ihan hel..tin ärsyttävä bitch, ja ihana. Fela ei käy kiinni, Felurian otti mitä tahtoi. Kvothe on typerä. Mutta onnekas.

Patrickin tyyli ja tapa kirjoittaa saa hengästymään, se sai minut ihastumaan, rakastumaan. Vaikka teksti ei varmaankaan ole täydellistä, niin eihän suuri rakkauskaan ole. Silti se lumoaa, taikoo silmät kiinni pieniltä virheiltä, silittää ja rapsuttaa. Sanoo oikeita asioita oikeaan aikaan, erehdyttää valuvioista katseen täydellisempään kohtaan, hukuttaa lempeästi pehmeän lämpimään virtaan.

955 sivua on liian vähän.

Kun Fela oikaisi jälleen itsensä, hänellä oli korvakorut, joista tulen kajo hohteli. Devi astahti taaksepäin ja huokaisi vimmastuneena. "Ja tietysti ne näyttävät sinulla paremmilta." Hän pudisti ärtyneenä päätään. "Herran pieksut, nainen. Jos minulla olisi tuollaiset tissit, omistaisin jo puoli maailmaa."
"Samat sanat", Sim sanoi innokkaasti.  


Milloin lukea:
- Hiljaisuuden vallitessa kahden ihmisen välillä
- Kauniiden lauseiden puutteessa
- Tarinoiden vierotusoireiden iskiessä
- Aamusta iltaan

Huh, mitenkä voikaan olla tyhjä olo...

Lukema 10/10