No niin, noituri Geralt pääsi taas vauhtiin ja huitoi matkallaan minut pyörryksiin.
Olen lukenut kaikki suomennetut noiturit ja tätäkin odotin kuin kuuta nousevaa (mistä on tuo sanonta muuten?) Ah, nuo kaikki ihanat ja kauniit noidat, Yennefer, Merigold ja kumppanit uhkeine rintoineen ja läpinäkyvine asusteineen. Geraltin huimat miekkailut ja bardi Valvatin luritelmat. Ihmeelliset hirviöt ja Sapkowskin mielikuvituksen sekä kansantarujen löyheä sekamelska. Sitä odotin, sitä kaipasin ja sitä halusin.
Mutta ei, perhana. Tajuton määrä paikkojen ja ihmisten nimiä, historiaa, karttoja jne jne. Minne hävisivät tissit, noituus, tappelut ja Geraltin jäyhä olemus? Nyt oli Ciri, teiniprinsessa ja pieni hekuma rottajoukoissa.
Petyin, vaikka Sapkowski kirjoittaa hyvin. Mutta jäin todella kaipaamaan ensimmäisiä noitureita. Kirjat ovat kasvaneet sisällöllisesti paljon ja se varmaan onkin useiden mieleen, mutta minä, yksinkertainen ja sexyistä noidista tykkäävä mies, menin kaiken sälän keskellä pyörryksiin.
Mihin hetkiin:
- Ennen unta
- Ajatusten ollessa selkeät
Miten lukea:
- Kaihoisasti noidista ja miekoista haaveillen
- Hiukan pettyen
Lukema: 7/10
