¨ Rossin lukucorneri

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Lukucornerin loma


Lukucorneri on edelleen elossa, mutta nyt mennään hetki säästöliekillä. Mie hairahduin jälleen kerran safarioppaan hommiin ja tällä kertaa pöristellään Rovaniemellä. Päivät tuuppaa välillä venymään pitkiksi, joten kirjoittaminen ja lukeminen ovat lähinnä vapaapäivien nautiskelua. Eikä niitäkään liikaa ole :D 

Kirjoitan myös toista blogia: Tajutonta ja sinne päivitän kuulumiset tällä hetkellä. Lukucorneri palaa aktiivisuuteen huhtikuun lopulla. Leppoisaa kevättä kaikille :)



lauantai 25. helmikuuta 2017

Kirjailijaksi. Osa 9. Julkaisu

Kuva lainattu sivulta: The Wall Street Journal

Tiedättekö mikä on kiuaslapsi? En minäkään, en ennen kuin kirjoitin siitä pienoisnovellin. Tarina liittyy Stepanin koodeksi kirjoihin, mutta on omasta mielestä myös ihan ymmärrettävissä ilman asiaan perehtymistä. 

Tarina on, hmm.. ehkä hieman raa´ahko, omanlaisensa ja just sen tyylinen mistä itse intoilen tällä hetkellä ;)

Saa lukea ja kaikki palaute, negatiivinen/positiivinen/neutraali, on enemmän kuin tervetullutta :)

Tässä näyte:
Hän riuhtaisi hupun vangin päästä, antoi sen pudota lattialle ja nautti yleisönsä yllättyneistä huudahduksista. Heitä tuijotti kirkkaan vihrein silmin nainen, jonka yön mustissa, likaisissa ja takkuisissa hiuksissa kiersi hopeinen, käärmeenkaltainen raita. Naisen otsaan ja ohimoille oli tatuoitu outoja kirjaimia ja symboleja. Poskipäitä ja kaulaa peittivät pienten mustien lintujen kuvat, jotka näyttivät heräävän eloon kasvojen ilmeiden mukana. Nainen hengitti raskaasti, aukoi suutaan, irvisteli, mutta ei päästänyt pihaustakaan. Nyrkit puristuivat auki ja kiinni.

Ja tästä pääsee lukemaan pdf-muotoisen version tarinasta (linkki vie Googlen driveen ja sinne tallennettuun tiedostoon).

KIUASLAPSI


lauantai 18. helmikuuta 2017

Älä kerro mielipidettäsi jos et ymmärrä?

Ajattelin vielä eiliseen mennessä kirjojen lukemisen ja niistä mielipiteen kertomisen olevan mukavan harmitonta ja leppoisaa puuhaa. Olen tainnut olla pahasti väärässä :D Silmääni sattui eräässä facen kirjabloggaajien ryhmässä käynnissä oleva keskustelu, jossa ihmeteltiin kirjailija Taru Väyrysen kirjoitusta kirjabloggaajista.


Taru Väyrysen mukaan kirjabloggaaja ei ehkä ole aina täysin pätevä kirjoittamaan negatiivista arviota lukemastaan kirjasta. Positiiviset leijumiset taas saavat hänet tuntemaan pientä hellyyttää bloggaajaa kohtaan, vaikka tämä ei olisikaan kykenevä perustelemaan positiivisuuttaan. Taru antaa myös melkoisen krediitin kirjabloggaajille sanomalla:

"On tavallaan myönteistä, että kritiikin kenttä on laajentunut, ja kuka hyvänsä voi perustaa kirjablogin, jossa esittää mielipiteitään lukemistaan kirjoista. Mutta jos blogi on suosittu ja laajalevikkinen, kielteinen arvostelu voi olla kirjailijan kannalta kohtalokas. Se saattaa vähentää lukijoita, mikä taas voi vaikuttaa kustantajan halukkuuteen ottaa kirjailijalta seuraava teos julkaistavaksi."

Kirjasfäärin Taika Dahlbom on vastannut mielestäni hyvin Tarun kirjoitukseen blogissaan. Hänen mielestä Taru on väärässä ja käyttää perusteluidensa tukena seuraavaa:

"Väyrynen on väärässä, arvostelen tässä nyt näin ihan suoraan. Arvosteluni perustan Suomen lakiin, Journalistin ohjeisiin ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeisiin bloggaajille. 
Meillä on täällä Suomessa olemassa sellainen ihana perustuslain pykälä kuin sananvapaus. Myös kirjabloggaaja saa käyttää sananvapauttaan valitsemallaan tavalla. Sananvapauteen on kuitenkin muilla laeilla asetettu rajoituksia, jotka kirjabloggaajan tulee huomioida.  Lisäksi rajoituksia asettavat hyvät lehtimiestavat sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeet."

Hän myös komppaa Tarua:
"Arvostelu tulee perustella. 
Tässä  asiassa olen Väyrysen kanssa samaa mieltä, ja suhtaudun jopa Väyrystä tiukemmin perusteluiden tarpeellisuuteen. 
Mielestäni sekä negatiivinen että positiivinen arvio täytyy perustella. Arvio ilman perustelua on näkemykseni mukaan tyhjää sanahelinää, jolla ei ole viihdearvoa kummempaa arvoa lukijalle. Tämä on henkilökohtainen kokemukseni lukijana ja kirjabloggaajana."
Tämä on ihan henkilökohtaisesti asettamani rajoite omaan sananvapauteeni kirjabloggaajana, mikään virallinen toimija ei vaadi negatiivisen tai positiivisen arvostelun perustelua.

------

Mun mielestä lukemastaan kirjasta voi ihan hyvin sanoa sen olevan täysi kakka, ilman sen enempiä perusteluita, jos niin haluaa. Miksi kirjabloggaajan tulisi olla kirja-alan  rautainen ammattilainen? Kyseessä on kuitenkin harrastus, ei ammatti. Mielipide on mielipide ja sen voi mielestäni halutessaan jättää superpinnalliseksi. 

Osaako joku teistä kertoa perusteet mielipiteelleen miksi ei tykkää jostakin rakennuksesta? Käytäisiinkö siinä keskustelussa läpi rakenteiden kannattavuudet, rakennuksen edustaman tyylisuunnan kohtaaminen itäisen ja läntisen perspektiivin rajapintojen valossa tai miten valoisuuden ja pintarakenteen keskinäinen vuorovaikutus on otettu huomioon ympäristön kannalta? 

Tai jos viinilasillisen kera syöt juustoja ja joku juustoista maistuu pahalle, niin miten perustelet sen? Käydäänkö heti läpi juuston alkuperämaa, lehmän/vuohen/kanan/peuran/hiiren (tai minkä tahansa juuston alkuperäismuodon lähteen) elinolot, lypsäjän ammattitaidon pohjana oleva koulutus tai pakkaajan apupojan epäpätevyys?

Jos et ole alan ammattilainen, tai ihan perhanan intohimoinen alan harrastaja, niin mielipide ja oma arvio jäävät hyvin pinnallisiksi ammattilaisen näkökulmasta katsottuna. Ja heidän on mielestäni se vain kestettävä. Perkele, muutenhan omaa mielipidettä ei voisi tuoda mistään mitenkään esiin ilman useiden vuosien alan koulutusta ja työkokemusta. Se, että jotain ei itse täysin ymmärrä, ei tarkoita, etteikö siitä voisi omata mielipidettä. Joku tykkää Iphonesta, toinen Samsungista ja molempien tietämys sen alan tekniikasta voi olla täysi nolla ja silti keskustelua käydään tunteista kuumana. 

Itse en näe pinnallisuudessa mitään pahaa. Ihanan kevyttä, leijuvaa, rosoista, makeaa ja suolaista pinnallisuutta, joka herättää syviä, alkukantaisia tunnereaktioita :)

Olkaa ihmiset asioista omaa mieltänne, pahassa tai hyvässä. Se teille kaikille suotakoon. 

Ps. Jos kirjabloggaamiseen tultaisiin jossain vaiheessa vaatimaan pätevyys, niin mielestäni se olisi täyttä skeidaa. Ilman sen enempiä perusteluita. 






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...