¨ Rossin lukucorneri

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kuulumisia.

Eihän tässä. Välillä luetaan ja kirjoitellaan. Nyt vaan työt haittaa harrastuksia.

Hyvää jussia!!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Värityskirja, Marko Annala


Kirja tuntuu kädessä kevyeltä. Sellaiselta ohuelta, helposti luettavalta ja kuitenkin sen kansien alta huokuu fiilistä jostain täydemmästä. Hipistelen ja tuoksuttelen kirjaa. Vien sen ulos ja vasta illalla luen sen. Kerralla. 

Kirjasta:

Koulukiusaamista, alkoholia, psykoosia, paniikkihäiriöitä, bändejä, keikkoja, keskenmenoja, eroja, muuttoja, masennusta ja toipumista. Tuossa on ne avainsanat kirjasta, jonka luin yhdeltä istumalta ja jonka tekstiin pystyin joiltain osin itsekin samaistumaan. Mutta laskettuani Värityskirjan käsistäni, en voinut olla pohtimatta, että onko paskalla elämällä tarkoitus hioa timantteja keskuuteemme?

"Siinä me istumme, koulu ja minä, selkämykset vastakkain, kaksi kivettynyttä, kasvonsa kääntänyttä ja mykäksi muuttunutta. Kivi kestää iskut, se ei hievahda saastasta. Mutta minussa oli vielä kivettyneen kuoreni sisällä jotain tuhottavaa jäljellä, ja sen Julmin kaivoi esille."

Annala käy kirjassaan läpi lapsuuden ja nuoruuden ajat, joita leimaa ankara koulukiusaaminen ja jonka vastapainona toimii musiikin herättämä, vahventuva itsetunto. Jossain kohtaa, tarpeeksi monta kertaa maahan iskettynä, nuori poika päättää, ettei hänen ylitse enää marssita.

"Saan ajettua Juten nurkkaan. Typerä ilme on hävinnyt hänen kasvoiltaan ja tilalla on kauhu."

Parikymppisenä Annala löytää alkoholin, nainen repii sydämestä palan ja viinan turruttava tunne on siunaus. Tiettyyn pisteeseen asti. Kuninkaitten juomalla voitelu saa miehen käyttäytymään holtittomasti ja päätös pitää tehdä, pian.

"Pelko siitä, että jospa humalainen minäni onkin onkin todellinen minäni, se minuus, jota pohjimmiltani edustan ja jonka vain vaivalla pystyn pitämään aisoissa. Minun on lopetettava juominen ja todistettava itselleni, että olen elämäni arvoinen."     

Elämän kurimukset eivät kuitenkaan jätä miestä jatkossakaan huomiotta, pieni psykoosi ja keskivahva masennus nakataan keittoon sekaan. Annalalle tarjotaan myös keskenmenojen ruodittama parisuhde, joka kasvaa kahden ihmisen versoina vähän kerrassaan erilleen. Eikä unohdeta niitä iki-ihania paniikkihäiriöitä, ennen keikkaa mieltä raastavaa pelkoa, joka saa koko kropan vapisemaan. Tsiisus.

Mutta ei kirja ole pelkkää synkistelyä. Rivien ja lukujen välistä paistaa Annalan tahtotila onnelliseen elämään, sellaiseen missä ei tarvitse pelätä mielen särkymistä. Halua hyvänä ihmisenä olemiseen.

"Sinä olet hyvä ihminen!  
En ole koskaan ajatellut asiaa niin. Olen miettinyt mitä elämällä on minulle tarjottavana, mitä maailmankaikkeus minun haluaisi olevan ja mihin minun pitäisi pyrkiä, mutten ole koskaan oivaltanut sen olevan niin yksinkertaista. Olla hyvä ihminen. Se ei vaadi suurempia ponnisteluja kuin pari juoksuaskelta tuulen nappaaman lippiksen perään."

Annala nivoo kirjan viimeisellä kolmannekselle elämänsä aikuisvaiheen bändinsä Mokoman, ja nykyisen perheen ympärille. Ne ovat hänelle tärkeitä, ne kertovat myös lukijalle miten vittumaisista ja sielua repivistä kokemuksista voidaan myös rakentaa jotain todella vahvaa. Jotain, mistä kuka tahansa voi olla ylpeä. Nainen ja lapset, bändi ja sen jätkät, luonto ja itsekseen oleminen. Sisäisten demonien kukistaminen.

"Minulle on muodostumassa uusi unelma. Unelma siitä että olisin terve. Ettei aina muutaman vuoden välein tarvitsisi sairastua masennukseen. Unelma siitä, että oppisin hallitsemaan mieltäni ja oppisin tunnistamaan niitä keinoja, jolla masennuksen voisi välttää." 

Elämä on hyvä.

Fiiliksiä:

Melko vahvasti upposin kirjaa lukiessa Mokoman biiseihin ja koitin yhdistellä niitä Annalan oman elämän kokemuksiin. Sain niistä kudottua päässäni jonkinlaisen sötöksen, biisit aukenivat paremmin ja nyt lähti bändin koko tuotanto uudestaan kuunteluun, alusta tähän päivään saakka.

Mulle Mokoman biisit ovat useammin kuin kerran tuoneet sen voiman ja tahdon millä pusertaa eteenpäin. Sieltä sointujen ja sanoitusten kautta on kolvattu pirstaleista sydäntä kasaan (Poltetun maan taktiikka, Tästä on hyvä jatkaa, Huomenhaamu, Marras) on revitty paniikkihäiriöisen masennuksen usvasta uskallus nousta sängystä (Vapaa, Uni tulla saa, Tästä on hyvä jatkaa, Lujaa tekoa)  ja juoksulenkeillä on valettu sisua viimeisiin metreihin (Lujaa tekoa, Rautaa rinnoista, Hei hei heinäkuu).

Honkkarin lentokentällä tirautin vuonna 2011 pienen itkun kun kuuntelin akustisen version Sydänjuurista. Olin palaamassa kotiin, vajaan vuoden reppureissaamisen jälkeen. Väsytti niin perhanasti, kevyttä paniikkihäiriötä mielessä ja mun jatkolennon kerrottiin viivästyvän ainakin kahdeksalla tunnilla. Vaatteet haisi hieltä, röhnäiseltä reissulta ja ikävältä. Etsin paikan missä sain kännykän laturiin, toivoin sydämeni pohjasta lentokentän wifin kerrankin toimivan kunnolla ja laitoin sävelet korville:
Sain äidiltä rakkauden
Sain isältä maan
Pakahduttavan kaipauksen
Mieleen painamaan
 
Tahdon ylleni pilvet
Tahdon alleni vakaan maan
Tahdon rintaani juuret
Tahdon mieleni vapauttaa
Tahdon pohjoisen taivaan
Tahdon alleni graniitin
Tahdon rintaani juuret
Tahdon vapauttaa mieleni
Vapauttaa mieleni!

Siihen kevyesti nyyhkien nukahdin reppuani halaten. Kumarassa penkille. Yksin, mutta silti turvassa.

Pääsin kotiin.

----

Mulle tämä kirja oli matka niin Annalan elämään kuin omaankin. Kaikkeen siihen mihin tuon kaverin sanoitukset ovat omassa elämässä osuneet. En osaa eritellä kirjaa muista Mokoman tuotoksista. Yhtä vahvasti se iski, yhtä paljon se sai hetket pysähtymään, kuuntelemaan musiikkia. Värityskirja väritti kappaleet uusiksi, lisäsi sävyt niille tuhansille kuuntelukerroille ja pyyhki pölyt unohdettujen muistojen pinnoilta.

Suosittelenko?

Kyllä. Vahva suositus ihan kaikille. Kirjasta saa himpun verran enemmän irti jos Annalan sanoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta se ei mikään pakko ole. Suosittelen myös koulukiusatuille, omat ala-aste aikaiset arvet meinasivat lukiessa kutittaa, mutta jos olisin tämän voinut silloin lukea, kokemani olisi ollut paljon helpompaa.  

Suosittelen myös niille ihmishirviöille, jotka tarvitsevat jostain syystä toisten pelkoa polttoaineekseen. Teille, jotka olette tehneet toisen ihmisen elämästä helvettiä vain pönkittääksenne omaa huonoa itsetuntoanne.

Ja lopuksi protip kiusaajille: Upotkaa suohon. Tai oppikaa pyytämään itsellenne ajoissa apua.

Kiitos, Marko Annala.

Lukema 10/10

Kirjailija: Marko Annala
Teos: Väritryskirja, esikoisteos
Kustantamo: Like
Sivut: 202
Julkaisuvuosi: 2017. 
A-kappale: Kyllä

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kirjailijaksi. Osa12. Opiskelua, spekulatiivinen historia


Pitkästä aikaa avasin oppikirjan ja pidin itselleni hiljaisen luennon. Aiheena tänään oli historiallisen spefin kirjoittaminen. Oppitunnin oli kirjoittanut Jussi Katajala.

Luen ja opiskelen epäsäännöllisesti tuosta Kummallisen kirjoittajat kirjasta eri aihe-alueita. Koitan puristaa maksimissaan pariin tuntiin itselleni uutta infoa ja kyllä, tänäänkin opin uusia asioita. Samalla tuli myös kerrattua jo opittuja, mutta melkein jo unohdettuja juttuja.

Ihan ensimmäiseksi silmiin hyppäsi tuttu lause:

KIRJOITA SIITÄ MIKÄ KIINNOSTAA!

Kyllä, taas jälleen kerran tuon lukeminen auttoi oman pään sisäistä kamppailua kirjoittamisen suhteen. Näytän teille mitä mun pään sisällä välillä liikkuu:

Mut jos kirjoitat tuosta noin, oletko varma, että anoppisi sisko ei närkästy asiasta? Ja entäs tuo, voiko noin tapahtua oikeasti ja entä jos joku huomaa ettei sinistä väriä käytetty lappalaisten kengännauhoissa.. Mites jos joku on eri mieltä siitä voiko Väinämöinen sanoa että "perse kun kutittaa".

Kirjoitan mikä mua kiinnosta, mutta mun ei pidä liiaksi jäädä märehtimään sitä, missä kohti lukija voi ottaa herneen nenäänsä, ojentaa historiallisissa faktoissa tai olla sitä mieltä ettei Väinämöinen kiroile. Mun ei pidä tappaa mun kiinnostusta kiinnostukseeni ajattelemalla mitä muut siitä ajattelevat.


Mitä otettava huomioon kirjoittaessa spekulatiivista historiaa?


Jos rajaat tapahtumat jollekin aikakaudelle, täytyy tietää sen ajan faktoja. Tai ainakin se antaa kirjoitukseen enemmän katu-uskottavuutta, jos faktat ovat kunnossa. 

Helppona ja karrikoivana esimerkkinä sähkö. Onko uskottavaa jos ritari napsauttaa aamulla sängystä noustessaan kahvinkeittimen porisemaan? Tai räsyinen feodaaliyhteiskunnassa elävä paimenpoika vahingossa pissii lehmien sähkölankaan?

Kannattaa myös miten tarkkaan teoksen vuoksi täytyy kuvata ajankohtaa/yhteiskuntaa. Onko tärkeää tietää sen ajan historiallisia tapahtumia, henkilöitä, keksintöjä jne. Vai annatko runosuonen sykkiä todella vaihtoehtoisessa historiallisessa maailmassa.

Mutta yksi tärkeimpiä on kuitenkin taustatyön tekeminen. Tämä pätee myös täysin spefimäiseen kirjoittamiseen myös.  


Taustatyön merkitys historiallisen spefin kirjoittamisessa (ja myös muissakin genreissä) 


Taustatyöhön uppoaa ihan pirusti aikaa. Ja mulle se käy vallan mainioisti. Rakastan tutkia ja penkoa jonkun aiheen ympäriltä sen historiaa, taustoja ja kummallisuuksia. Mutta mistä löytää infoa? Katajala listaa seuraavia paikkoja:
Muista myös tehdä poikkitieteellistä duunia! Eli haraa infoa aihe-alueen ympäriltä. Jos etsit tietoa vaikkapa tietyn laivan reiteistä, täytynee sun tutkia teoksia sen ajan satamista, sotalaivoista, kaupankäynnistä jne jne. 

Mitä asioita sitten kannattaa selvittää? Katajalan listaukset kirjassa veivät neljä sivua tilaa, joten tässä hieman karsittua tavaraa. 

Yhteiskunta:
  • Miten ihmisille annetaan nimet
  • Millaisia sosiaaliluokkia on olemassa. Voivatko ihmiset siirtyä niiden välillä
  • Miten keskimääräinen ihminen suhtautuu:
    • aseisiin
    • uskontoon
    • kuolemaan
    • eläimiin
    • muihin uskontoihin
    • muihin kansoihin
    • naisiin
    • vähemmistöihin
    • teknologiaan
    • seksuaalisuuteen
  • Osaavatko ihmiset:
    • lukea
    • kirjoittaa
    • laskea
  • Mikä on pääuskonto
Perhe:
  • Miten avioliittoon päädytään
  • Miten perhe määritellään
  • Mikä on naimattomien ja yksinhuoltajien asema yhteiskunnassa
  • Kuinka suuri perhe keskimäärin on
  • Millaisia leikkejä ja millasilla leluilla lapset leikkivät
  • Onko aikuistumisriittiä
  • Hautajaisrituaalit
Päivittäinen elämä:
  • Miten pukeudutaan ja miten eri yhteiskuntaluokat pukeutuvat
  • Kuinka toisia puhutellaan, määrääkö yhteiskuntaluokka puhetapaa
  • Tavat ja säännöt kanssakäymisissä
  • Onko eri kieliä ja murteita
  • Mitä, miten ja missä syödään ja juodaan
  • Onko aikakaudella ollut luonnonkatastrofeja
  • Kärsitäänkö nälänhädästä
Asuminen:
  • Missä ja miten asuttiin
  • Onko olemassa suuria kaupunkeja
  • Millaisia rakennuksia on olemassa, arkkitehtuuri ja rakennusmateriaaalit
  • Sisustaminen
Työ:
  • Tyypilliset työpaikat
  • Käytetäänkö 
    • orjia
    • koneita
    • eläimiä
Ajanvietteet:
  • Onko ylipäätään vapaa-aikaa
  • Mitä vapaalla tehdään
    • suositut harrastukset
    • pelit
    • leikit
  • Millaista musiikki on
  • Onko muita viihdykkeitä
Teknologia:
  • Millä liikutaan
  • Minkälaiset kulkuväylät
  • Miten navigointi
  • Miten kommunikointi
  • Miten maatalous
Politiikka;
  • Onko olemassa järjestäytynyttä valtiota
  • Mikä valtiomuoto on kyseessä
  • Miten toimii
    • lainsäädäntö
    • tuomiovalta
    • toimeenpanovalta
  • Onko valtiota pienempiä hallinto-alueita
  • Millainen virkamieslaitos
  • Voiko kansalainen vaikuttaa
  • Erilaiset poliittiset aatteet
Sodankäynti:
  • Miten sodankäyntoi ja puolustus on hoidettu
    • ritarilaitos
    • ruotuväki
    • asepalvelus
    • palkkasotilaat
Oikeuslaitos:
  • Millaisia rikoksia tehdään
  • Onko elämä turvatonta
  • Kuka valvoo järjestystä
  • Kuka tuomitsee
  • Mitä rangaistuksia on käytössä
Insituutiot:
  • Onko olemassa esim. palokuntaa
  • Käytetäänkö rahaa vai miten vaihdanto tapahtuu vai tapahtuuko ollenkaan
  • Koulutus
  • Vakuutuslaitokset
  • Kirjastot
  • Sairaanhoito
  • Kansainväliset organisaatiot
Muu maailma:
  • Uutisten kulku ja luotettavuus
  • Merkkihenkilöt
  • Merkittävät tapahtumat
  • Kartat ja niiden luotettavuus
  • Tiedetäänkö kaikki mantereet
Tiede:
  • Lääketiede
  • Tähtitiede
  • Luonnontiede
  • Yms
Onhan noita perhana. Pitkät listat. Mutta toisaalta tämä saa mut taas innostumaan!! Mulla on jokin runko minkä pohjalta voin lähteä tutkimaan ja luomaan sitä maailmaa mitä tällä hetkellä olen kirjoittamassa. 

Ja lopuksi kevennys herra Katajalalta:

"Kun olet tehnyt kymmeniä tai jopa satoja tunteja taustatyötä ja kerännyt suuret määrät tietoa elämästä valitsemanasi aikana, sinun tulee jättää siitä suurin osa käyttämättä."


Ps. Mulla on vielä about tunti aikaa pelata Witcheriä, ihan taustatyönä siis, ennen kuin nainen palaa duunista kotiin..


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...